Hjalmar Nikolai Kronqvist – hieno mies: puoliso, isä, pappa, isopappa

 

Länsiranta 9, 95400 Tornio, käynti Rauhankadun puolelta

Rauhankadun puolella galleriaihmisiä

Perustin viikolla 47  taidegallerian Tornioon. Tekisi mieleni sanoa, että seku vain, kuten täälläpäin – ainakin ennen vanhaan – sanottiin.

Radiohaastattelussa kuulin itseni sanovan, että asia tapahtui samalla lailla, kuin ne Anneli Jäätteenmäen paperit. Tämä tuli minulle täytenä yllätyksenä. No ei se tietenkään aivan niin mennyt. Sain mahdollisuuden tehdä taidegallerian kivaan tilaan ja ajattelin, että mikä ettei. Pop up -periaatteella, lähden pois sitten kun pyydetään tai itseä ei enää huvita. Suurta bussinestahan tämä taiteen esittäminen ei ole. Nykytaiteen esittäminen Perämeren pohjukassa – saati taiteen myyminen – ei ole koskaan ollut helppoa ja tuskin siksi muuttuukaan. Eikä muuallakaan Suomessa.

Taidegalleriat jaotellaan niitä ylläpitävien toimijoiden mukaan kolmeen eri sektoriin: yksityiseen, julkiseen ja kolmanteen sektoriin. Yksityiseen sektoriin kuuluvat yksityisten yritysten tai elinkeinonharjoittajien ylläpitämät galleriat. Julkisen sektorin gallerioita puolestaan ovat valtion, kuntien, kuntayhtymien, yliopistojen sekä muiden korkeakoulujen ja oppilaitosten ylläpitämät galleriat. Kolmannen sektorin gallerioihin kuuluvat taiteilijavetoiset galleriat.

Kolmannen sektorin galleriat jaetaan vielä kolmeksi eri ryhmäksi gallerioita ylläpitävien toimijoiden mukaan. Ryhmät ovat: taiteilijaseurojen galleriat, taideyhdistysten galleriat sekä taiteilijaryhmien galleriat. Noin karkeasti.

Galleriatoiminnassa on kyse taiteen ensimarkkinoista, mikä tarkoittaa nykytaiteen niitä markkinoita, joilla teos myydään ensimmäisen kerran. Sitten kun taide tulee uudelleen myyntiin, se siirtyy taiteen jälkimarkkinoille. Taideteoksen aitous tai provenienssi eli omistajuushistoria voi olla jälkimarkkinoilla epäselvää, mutta ensimarkkinoilla ei koskaan.

Taidegalleria toimii täysin eri toimintaperiaateella kuin taidemuseo, sillä galleria on yleensä kuin pieni yritys, joka myy esittämiään taideteoksia yleisölle. Taidegallerian tehtävänä on edistää siellä esitettävien teosten takana olevien taiteilijoiden tunnettuvuutta ja uraa yleensäkin.

Taidemuseoiden pääasiallinen tehtävä on tallentaa kulttuuriperintöä, kuvataidetta, tietoa siitä ja taiteilijoista. Ne keräävät kokoelmia, esittelevät niitä ja pitävät vaihtuvia näyttelyitä, suurimuotisia tai pienimuotoisia, elävistä ja kuolleista taiteilijoista, tai molempia yhdessä ja erikseen. Monien taidemuseoiden perustehtävään ei edes kuulu nykytaiteen esittely. Mutta taiteen myyminen ei ole se juttu.

Taidemuseot ja galleriat kuuluvat kuitenkin samaan taiteen välittäjäportaaseen. Jos Tove Jansson kysyi: Kuka lohduttaisi Nyytiä? Voidaan myös kysyä: Kuka välittäisi taiteesta? Kuka välittäisi taidetta?

Marjo Pitko sekä hänen teoksensa
sarjasta Poetic Landscape, 2021

Usein ajatellaan, että ilman taiteilijaa ja taidetta ei tätä välittäjäporrasta olisi, mutta se on kyllä hyvin kapea-alainen näkemys. Olisiko taiteilijoita tai taidetta ilman välittäjiä? Ei ainakaan näyttelyitä.

 Taidemaailma on edellytys taiteen olemassaololle, jotta teos ymmärretään taiteeksi, se tarvitsee ammatillisen taidemaailman, tulkintayhteisön, jota taidegalleria muuan muassa edustaa.

Paljon tarvitaan ennen kuin taiteilija alkaa työnsä, taideteokselle on oltava tilaus, se maailma, johon teos tulee, se rakenne, joka kannattelee taiteilijan työtä: media, yleisö, välittäjäporras, instituutiot. Ne kaikki yhdessä tuottavat taiteen, ei vain taiteilija.

Liittyy tähän gallerian pitoon myös hauska juttu, jonka ystäväni valokuvaaja Jaakko Heikkilä minulle kertoi. Hän oli kuvausmatkalla jossakin pohjoisessa, varmaan Pohjois-Ruotsissa, en ole varma. Siellä sitten – sanotaanko Svante – sanoi vaimolleen, että täällä on nyt Jaakko, joka on näitä galleriaihmisiä. Eli vähän fiinimpää väkeä, kun on taiteen kanssa tekemisissä. Meitä se nauratti valtavasti.

Voi olla että Tukholmassa galleriaihmiset ovat vähän parempaa väkeä tai Helsingissä jotkut forsblomit, heinot tai anhavat, mutta yleensä taiteen kanssa tekemisissä olevat ovat arkisia puurtajia, pienipalkkaisia, jos saavat edes palkkaa, kaukana glamourista. Soitin sitten Jaakolle tässä päivänä muutamana ja sanoin, että täällä puhuu galleriaihminen. Että meitä nauratti. Olin juuri ollut Lapin aluetelevisiossa, puhuin niitä näitä ja sinnepäin. Hiukset, vaikka puhtaat, näyttivät siltä, että olen istunut pannumyssy päässä vähintään viikon, Icebugit jalassa, istuin jalat haarallaan ja hartiat kasassa.

Saan pientä eläkettä ja olen reilusti ylipainoinen. Mutta nyt siis galleriaihminen Rauhankadulla. Tulkaa katsomaan. Ainakin taidetta.