Tekstit

KinttuKoo

Hjalmar Nikolai Kronqvist – hieno mies: puoliso, isä, pappa, isopappa

Kuva
  Isä-Emil lähti Amerikkaan ja sinne jäi Erika ja Emil Kronqvist Hjalmar Nikolai Kronqvist syntyi Haapajärvellä 19.12.1904 ja kuoli Torniossa 12.1.1991, 86 vuoden iässä. Hänen vanhempansa olivat Emil Kronqvist (20.8.1865-10.1.1937) ja Kaisa Kronqvist os. Ojalehto (2.1.1864-1.5.1918). Hjalmar syntyi Emilin ja Kaisan nuorimpana lapsena, Emil ja Kaisa saivat kuusi lasta. Emil Kronqvist lähti Amerikkaan kolme kertaa. Ensimmäisen kerran vuonna 1880, sitten 1889 ja 1907. Vuodet 1889–1892 hän asui siellä ensimmäisen vaimonsa, Erika Kronqvistin (os. Ojalehto) ja poikansa Ansgariuksen (1888–1894) kanssa Houghtonissa Michiganissa ja työskenteli kuparikaivoksella. Heidän toinen poikansa Johan Emil (1890–1892) eli vain kaksi vuotta, tosin vanhin poikakin, Ansgerius kuoli jo kuusivuotiaana. Emilin oikea jalka oli vahingoittunut kaivosonnettomuudessa. Heille syntyi vielä Ida Emilia (1892–1893), hän kuoli puolen vuoden ikäisenä. Emil ja Erika olivat palanneet Suomeen Haapajärvelle, mis...
Lähetä kommentti
Read more »
Kuva
  Hel Hel Helsinki hei hei   Helsinkiin, Helsinkiin Asuimme kaksi kuukautta talvella 2025 Helsingissä. Olen haaveillut etelään muutosta ja viime syksynä, kun emme saaneet laitettua Tornion kotiamme myyntiin, päätin, että kokeilemme lyhytaikaista asumista pääkaupungissa. Mietin ja kyselin, etsin asuntoa, ja sitten se pamahti ystävän kautta eteeni. En jaksanut etsiä muuta, asunto tuntui – ja olikin ihan hyvä. Varmistin mieheltäni, että se on ok ja varasin asunnon. En juuri asiasta huudellut, tiesin, ettei sitä niin ymmärrettäisi. Mikä osoittautui todeksi. On hyväksyttävämpää viettää kaksi kuukautta Espanjassa, tai myydä asunto ja kierrellä Andeilla, kun lähteä tammikuussa asumaan Helsinkiin. Erikoista! Sehän on Torniossa vakkarisana, kun tekee jotain poikkeavaa. Asunnon kyllä saa Helsingistä ostaa, joko kakkosasunnoksi tai sijoituskohteeksi, mutta että vuokraa kalliilla hintaa ja niin huonoon ajankohtaan. Ei Ei Ei. Olin viisi vuotta ollut Torniossa lähinnä ahdistunut, siellä...
3 kommenttia
Read more »

Leo, isä (1924–1984)

Kuva
Miten huone pimenee niin nopeasti, niinkö lyhyt on tie jota kuljin niin pitkään ja näin isäni itsessäni, niin hän istui ja päivät vaipuivat, ovat poissa.   Bo Carpelan ,1966, Valitut runot, suom. Tuomas Anhava Isämme  Leo Jaakko Pietilä syntyi 9.4.1924, Mikael Agricolan päivänä Alatornion Hellälässä. Hänen syntymästään tulee tänään kuluneeksi 100 vuotta.   9.4. ei olekaan Agricolan syntymäpäivä, kuten olen aina luullut, vaan hänen kuolinpäivänsä vuonna 1550. Mikael Agricola tunnetaan suomen kirjakielen isänä. Isäni rakasti suomen kieltä, hänellä oli muun muassa kummallinen 24-osainen kirjasarja Suomen sana, jossa oli tekstejä Sylvi Kekkosesta Erno Paasilinnaan . Hänellä oli Väinö Katajan kootut teokset, paljon suomalaisia klassikkoteoksia. Isäni luki paljon ja tilasi Helsingin Sanomia, jotka luki hyvin perusteellisesti. Paikallislehdistä hän bongaili kaikki kielikukkaset, kielioppivirheet ja lapsukset ja naureskeli niille. Olen jatkanut tätä perinnettä. Isä lu...
2 kommenttia
Read more »

Pääsiäinen, kristikunnan tärkein juhla - pääsiäisenä yhdistyvät kristilliset ja pakanalliset perinteet

Kuva
Hiljainen viikko -nimitys on tullut paitsi hiljentymisestä, myös siitä, että katolisena aikana kirkonkelloja ei pääsiäisviikolla soitettu lainkaan.  Jokaisella viikonpäivällä ennen pääsiäistä on ollut omanlainen merkityksensä ja vanha kansa kutsui niitä omilla nimillään. Nimet ovat saaneet alkunsa vuoden kiertoon, pakanallisiin uskomuksiin tai Raamatun kertomuksiin liittyvistä tavoista.  Vaikka pääsiäinen on kristillisistä juhlista vanhin ja tärkein, monet pääsiäiseen liittyvät perinteet ovat pohjimmiltaan pakanallisia ja liittyvät valon lisääntymiseen luonnossa. Pääsiäinen on merkinnyt paaston ajan päättymistä eli paastosta pääsemistä ja synnistä pääsemisestä. Luterilaisessa kirkossa puhutaan hiljaisesta viikosta, mutta käytetään myös nimityksiä kärsimysviikko tai piinaviikko. Ortodoksisessa kirkossa käytetään nimitystä suuri viikko, ja jokaiselle arkipäivällekin on annettu etuliite suuri: suuri maanantai, suuri tiistai jne. Suuren viikon kolmea ensimmäistä päivää kutsutaan n...
Lähetä kommentti
Read more »
Kuva
Eräästä talosta lähteminen   Joku on lähtenyt huoneesta/ja jättänyt vaatteet jälkeensä./Mitä on tapahtumassa?   Joku ei jaksa sulkea ovea./Mikä kannettiin ulos, painoi/kuin sohva, pöytä, sänky.   Nyt on kaikki siistiä, mies miettii./Ja ilmakin on raikkaampaa,/kun ikkunaa pidetään auki. (Osa Bo Carpelanin runosta Joku on lähtenyt huoneesta, teoksesta Piha) Eräästä talosta on tehty lähtöä, toiset pidemmän, toiset lyhyemmän aikaa. Itse olen viimeisten vuosien aikana käynyt talossa yhä harvemmin, keksinyt aina jonkun tekosyyn, miksi en voi tulla. On kurkku kipeä, polveen koskee, satun olemaan Ruotsissa, kahvitreffit ystävien kanssa.  Nyt tekisi mieleni huutaa: tässä teille tekosyiden maailmanmestari, tai ainakin siksi yrittävä. Yhtenä sunnuntaina sitten lähdin taloon. Vein mukanani kattilallisen ”kermaista kermakeittoa”, kuten mieheni kutsuu keittojani, joihin piilottelen kaikkia kylmiöstä löytyvää ja värjään sulatejuustolla ja kuohukermalla k...
Lähetä kommentti
Read more »
Kuva
 Kaihi kaihersi   Häikäisevä Marbella Tasan vuosi sitten palasin Espanjan Marbellasta Tornion liukkaisiin. Olin ollut siellä kaksi viikkoa kuvataiteilija Moosa Myllykankaan kanssa, teimme hänestä kirjaa. Espanjassa oli valoisaa ja aurinkoista, mutta huomasin, että valo häikäisee minua valtavasti, koko ajan oli käytettävä aurinkolaseja ja olin oikein onnellinen – toki muutenkin – 1500-luvun asunnostamme Marbellan vanhassa kaupungissa, koska siinä oli vähän ikkunoita, eikä auringon valoa juurikaan tullut sisään. Torniossa häikäisy ei ollut ongelmana, koska aurinkoa ei juurikaan ollut kolmeen kuukauteen näkynyt. Pystyin kuitenkin lukemaan Marbellan asunnon kattoterassillamme, kun laitoin silmälasit ja aurinkolasit päällekkäin päähäni. Kotimatkalla lentokoneessa en enää nähnyt lukea, siispä kuuntelin kirjaa. Olin kuitenkin kauhusta jäykkänä ”sokeuteni” takia; vasen silmäni oli ns. laiska silmä, en käyttänyt sitä ollenkaan. Laiskan silmän näkö ei ole kehittynyt normaaliksi joh...
2 kommenttia
Read more »