Juurikin niin hapan Tämän vuoden tammikuussa hurahdin hapanjuurileivontaan. Tai ei, en hurahtanut. Minä en hurahda mihinkään: en joogaan, en Jeesukseen, en juoksuun. Suhtaudun kaikkeen jotenkin järkevästi, vaikka kiinnostunkin ja innostun monista asioista. Olin yrittänyt hapanjuuren tekoa joitakin vuosia sitten. Siis sen valkoisen, vehnäjuuren tekoa, mutta siitä ei tullut mitään, en jaksanut noudattaa ohjeita, enkä edes käyttää luomujauhoja. Tammikuussa aloitin tosissaan, hankin luomujauhot, punnitsin veden ja jauhon, Tein juurta pieteetillä viikon, juuri muhi kylmälaukussa pesuhuoneen lattialla kuumavesipullon kainalossa. Tammikuun illat katsoin YouTubesta hapanjuurileivontavideoita. Liityin Facebookin Hapanjuurileipuritryhmään. Suomessa juuren avulla on leivottu perinteisesti ruisleipää. Se leivonta on minusta helpompaa, ehkä se ruisleivän leivonta on meillä geeneissä, mene ja tiedä. Mutta vaalean – levain – juuren leipominen on kansainvälinen ilmiö, muoti-ilmiö. Venla Ros...