KinttuKoo kirjoittaa

  Kuunteleva lukija Kuva: Ilona Juntura Äänikirjojen kuuntelu ja ostaminen  lähtivät roimaan nousuun koronakriisin aikana , mutta osa himolukijoista ei ole lämmennyt uudelle formaatille. itsekin nikottelin ja nikottelen äänikirjoille. Ensimmäinen kosketukseni äänikirjoihin oli yli kymmenen vuotta sitten, kun ostin cd-kirjana suomalaisen klassikon: Väinö Linnan Täällä pohjantähden alla, lukijana oli Veikko Sinisalo. Toki olin trilogian lukenut paitsi kolmatta osaa, jossa tehdään sovitus. Se ei kuulunut Oulun yliopiston kirjallisuuden laitoksen opintovaatimuksiin, olihan laitos umpimarxilainen. Olimme lähdössä pitkälle asuntoautomatkalle Eurooppaan ja ajattelin, että matkan aikana pääsen myös trilogian viimeiseen osaan, sovitukseen. Toisin kävi: teoksen lukijalla Veikko Sinsalolla oli niin valtavat maneerit, kun hän luki kirjaa, etten kestänyt sitä. Erityisesti, kun hän luki naisten dialogia. Sinisalo oli oikea karikatyyri. Myöhemmin autoomme murtauduttiin kotipihalla, ...

 Talo pienessä pohjoisruotalaisessa kylässä Kuva: Katriina Pietilä-Juntura Ostimme mieheni kanssa kymmenen vuotta sitten vapaa-ajan talon, kodin, pienestä pohjoisruotsalaisesta kylästä. Olimme etsineet vapaa-ajan paikkaa noin 15 vuotta molemmin puolin rajaa; siis Suomesta ja Ruotsista. Alkuun Tornionjoen eli Väylän varrelta, sitten laajensimme etsintöjämme. Keväällä haku aina alkoi, etsimme lukemalla lehti-ilmoituksia myytävistä kohteista, kuuntelimme tuttujen ja ystävien juttuja ja mainintoja, etsimme netistä tai hyppäsimme vaan autoon ja ajelimme Väylänvarren kyliä, välillä järvikylillä, missä milloinkin. Löysimme kaikenlaisia mökkejä, torppia, taloja. Kerran huusin miehelleni, että jos hän pysähtyy tämän mörskän eteen, otan välittömästi avioeron. Sitten yhtenä marraskuun sunnuntaina vuonna 2011 mieheni sanoi, että nyt on löytynyt talo. Se oli kylässä, jonka tiesin. Olin yhdessä EU-projektissa tutustunut naiseen, joka asui tässä kylässä ja kylä kiehtoi minua. Olimme sielläkin...

  Sivut avattu! Olen KinttuKoo, oikeasti Katriina, juuri eläkkeelle  jäänyt    taidemuseon johtajan tehtävistä 61-vuotiaana. Olen ajatellut, että voin vielä tehdä paljon, vaikka 35-vuotinen keikkani museomaailmaan onkin ohi.  Olen kiinnostunut kuvataiteista, olihan se minun työtäni 35 vuotta, mutta myös kirjallisuudesta, jota alunperin opiskelin yliopistossa pääaineena ja olen lukenut aina. Elokuvat, teatteri ym. kulttuuriin liittyvä kiinnostaa myös. Ja kokkaus! Äiti laittoi minut Marttojen ylläpitämään Oulun talouskouluun, kun en osannut edes kahvia keittää, luin vain Pentti Saarikosken runoja ja haaveilin. No ei minusta Marttaa tullut, ehkä MarttaMaria, mikä hän sitten onkaan... Olen kahden maan kansalainen - no en aivan, mutta asun sekä Suomessa että Ruotsissa, Torniossa ja pienessä pohjoisruotsalaisessa kylässä. Tuo KinttuKoo -nimi ei ole minun lempinimi, ehkä joku alter ego tai pseudonyymi. Keksin sen kai joskus 2000-luvun alussa, kun näytin tyttärilleni mi...